Mila Ruuf

Hengähdä, luota ja lennä.

Taivas on kattonamme, lämpö sydämissämme.

Kuvituksia elämästä suuren taivaan alla, jossa tallustelee monenmoiset kulkijat.

Mitä ne kulkijat ovat? No ne ovat vaikka mitä, ne ovat pieniä ja suuria, niitä on joka paikassa.  Joskus ne ovat tiellä ja joskus niitä ei näy mailla halmeilla, vaikka tarvis. Joskus ne ovat totta, joskus tarua. Mutta varmaa on, että ne tuo iloa ja päivänpaistetta, hauskoja hetkiä ja ovat tärkeitä mukana kulkijoita. Voi ne tuoda suruakin, ne voi olla välillä ikäviä ja tylsiä tai varsinaisia riesoja, voivat tuoda surullisia uutisia tullessaan. Kaikesta huolimatta niitä on mukava seurailla, ne tuo piristystä, rauhaa ja iloa arkeen.

Kuvittajalle itselleen tärkeitä kulkijoita ovat olleet mm. linnut, joita onkin tullut paljon seurattua ja kuvattua. vaikka ei ne aina niin kivoja ole olleet. On purettu monen metrin pesiä piipuista, joita naakat ovat vuosien saatossa rakennelleet vanhaan talooni tai joka keväinen kovaääninen palokärki lähimetsikössä, kun oli pesää perustettava, se herätti aikaisin aamutuimaan, vaikka olisi tahtonut vain nukkua. Pikkutyttönä lokin kakka tippui barbini mekolle, johon jäi ikuinen tahra pesusta huolimatta.